Just Perfect. Kiitos

Muistatteko tämän sydämmiä sulattavan pienen pojan?

2006:

(Kuvat kenneli ajoilta)

Koiran etsiminen ja haku

Tämä pieni poika oli löytynyt hylättynä aivan tarhan lähistöltä virosta. Jossa Pelastetaankoirat Ry:n henkilökunta hänet löysi. Pojan kuvauksessa mainittiin Pilke silmäkulmassa.... mutten harmikseni enään muista miten se jatkui joatin siinä mainittiin jotain tassuista ja olet myyty.

Pojan hankimme kuvauksen perusteella ja sen perusteella että tuossa katseessa on sitä jotain mikä sai meidät kaikki tajuamaan että TUO on se koira. pitkien etsintöjen ja vaihtoehtojen jälkeen löytyi kuin löytyikin se oikea koira ainoana ongelmana vain oli että poika oli lopetus uhan alla ja tuli sitten kiire soitella ja hakea poika. muistaakseni poika oltaisiin lopetettu päivä senjälkeen kun pojan haimme tai siis enhän minä mukana ollut. mutta mitä äitini kertoi poika oli kuullema vetänyt koko laivamatkan virosta suomeen.

Oma ensivaikutelmani pojasta.

Istuin innoissani parin metrin päästä ovesta ja odotin että poika tulisi pian kotiin. ja kun oviaukesi, poika juoksi suoraan syliini mitään pelkäämättä ja kaatoi minut selälleni maahan ja nuoli innoissaan naamaani, siitä hetkestä lähtien olen rakastanut tätä poikaa enemmän kuin mitään muuta.

Vuodet yhdessä

Poika oppi nopeasti kotikoiran tavat eikä mennyt kauaa oppia sisäsiistiksi, mutta kun on noin energinen poika joka innostuu pienimmästäkin asiasta ilopissoja tuppaa tulemaan vaikka lenkillä oltaisiin juuri käyty. 

Ensimmäinen lenkkini

ensimmäinen lenkkini pojan kanssa ei mennyt ihan suunnitellusti. olin äitini kanssa lenkillä kun pyysin saisinko taluttaa. äiti varoitti että poika vetää hihnassa ja mitäs siinä sitten kävikään? No tietysti eteemme saapui koira jolloin poika vetäsi hihnan kädestäni ja sain palovamman josta on vieläkin arpi jäljellä. Poika ei ole agressiivinen toisiakoiria kohtaan vain halusi vaan leikkimään.

Karkuri reissut

Tämä poika on karkaamisen mestari ensimmäiset karkaus reissut tapahtuivat ihan vetämällä kaulapannan pois kaulasta jolloin poika oli vapaa. tämän toistuessa useamman kerran vaihdoimme puoli kuristuspantoihin ja tämän tyyppiset karkaus reissut oli ohi. sen jälkeen tuli ilmi pojan mahtavat hyppy ja kiipeily taidot. Poijalla on eroahdistus joka ilmenee vain yhden perheenjäsenen lähdettyä ja tämä on äitini. kerran äiti oli lähdössä aamuvuoroon töihin ja koska äitin miesystävä oli vielä kotona jättihän ulko-oven auki jolloin poika pääsi pienelle aidatulle pihallemme. aita oli 3m korkea ja poika päätti äidin lähdettyä mennä perään jolloin oli hypänny/kiivennyt tuon aidan yli ja juossut perään onneksi äiti ei ollut käynnistänyt autoa. äiti vei pojan kotiin ja laittoi tälläkertaa ovenkin kiinni. Kolmas karkaus reissu oli mitä ihmeellisin ja tuhoisin. olimme Isäni luona omakotitalossa korsossa jätimme koiran sisälle ja lähdimme Ankkarokkiin. olimme jättäneet yhden ikkunan auki 5cm raolla ikkuna ei ollut missään kiinni vaan nojasi toista ikkunaa vasten olimme n 6h poissa kotoa ja kun saavuimme kuulimme pojan haukuntaa, ihmeeksemme ääni ei tullut sisältä vaimeana vaan kuulosti tulevan pihalta. kun pääsimme näkö etäisyydelle poika tosiaan seisoi aitaamattomassa pihassa astumatta kumminkaan pihan rajan yli mikä ei ole merkattu mitenkään. syy miksi poika ei poistunut pihasta oli jollakin tapaa huvittava sillä naapurimme joka omistaa koiran oli käskenyt pojan takaisin kotiin ja siellähän se pysyi. kun saavuimme sisälle oli ikkuna rikkinäisenä lattialla ja poika oli hypännyt 3m korkuudelta ulos.

Kehitystä ja kasvua
Näiden monien vuosien yhteis elon keskellä olen oppinut pojalta asian jos toisen. olen nykyään äitiänikin parempi pojan kanssa vaikka hänellä on ollutkin koira jos useampikin. Mutta niin paljon tämä poika on minua opettanut että huhhu. minä olen nykyään ainoa joka pärjää mutkitta pojan kynsien leikkuun suhteen kuin pesunkin kanssa mutta siitä saadaan kiittää koirakuiskaaja Cesar Milliania hänen ansiostaan olen kasvanut paremmaksi johtajaksi pojalle ja saanut pojan luottamuksen. ja olenkin ainoa joka pystyy viemään pojan ulos uutenavuotena vaikkei minulta voimaa löydykkään silti saan pamaus herkän koiran rauhottumaan niin hyvin että saan sen jopa makaamaan uutenavuotena asfaltille. olen oppinut kouluttamaan koiria ja olinkin pihamme yleinen (palkaton) kynsien leikkaaja. olen saanut pojan vetämisenkin kuriin ja olin myös ensimmäinen joka otti "normaalit" kaulapannat taas käyttöön ja poika ei enää karkaa ellei satu äkäinen koira tulemaan vastaan sillonkin poika kyllä nopiasti poistuu paikalta. ettei saa kuonoonsa.

Yhteiset harrastukset
Yhteisiä harrastuksia on minulla ja pojalla ollut jos jonkimmoista. Yhdessä vaiheessa hypittiin paljon esteitä ja poika rakasti sitä pojan parhain korkeus hyppy olikin yli metrin luokkaa mutta älkää ymmärtäkö väärin en poikaa missään välissä pyytänyt poikaa sitä hyppäämään vaan omatoimisesti poika sen yli hyppäsi. pituus esteenä poika on hypännyt myös omatoimisesti yli 2m ja esteen korkeus oli 50cm  ja poika on itse 60cm.
Toinen harrastus oli sitten talvi harrastus jolloin poika toimi pulkan vetäjänä ja voimaahan pojalta ei puuttunut. kesä harrastuksena toimi pyöräily rannalle ja uiminen. yhteen aikaan kun en viihtynyt sisätiloissa tuli talvella tehtyä pojan kanssa parin tunnin lenkkejä metsään ja vapaaksihan poika päästettiin eikä lähtenyt karkuun.

Terveys
Paljoakaan näiden melkein 9 vuoden aikana ei ole ollut 1-2 silmätulehdusta jotka parani itsestään. pari pientä naarmua ei mitään ihmeellisempää.
Nytten kun poika on vanhentunut on tullut muuta. Pojalla on 3 suurempaa vaivaa se vaivoista aktiivisin ja haitallisin on se että pojan vasen etujalka kipeytyy kävellessä tosi paljonVaiva alkoi v.2014 kesällä. Toinen vaiva on se että kyynärpäät aukeaa välillä ja niissä sitten on ongelmia. Mutta asteikolla vakavin terveys haitta pojalla on.. Kasvaimet ympäri pojan kylkiä. kasvaimia on yli 10 muttei ne näytä tuottavan minkäänlaista kipua eikä ongelmaa. vielä.. ja kun kipuja esiintyy on paras vain päästää poika menemään sillä ikää pojalla on jo 9-11 vuotta.

Voisin kirjoittaa pojasta loputtomiin mutta joskus on aika vain poistua tietokoneen äärestä ja jatkaa joskus myöhemmin.

tässä oli siis kirjoitelma pojan elämästä ja tämä poika on Kuje.

Kujen jalka vaivan takia ja iän takia olemme päättäneet että koska Poika on niin vanha että leikkaus riski olisi liian suuri on hänen aikansa kohta lähteä.
Päiväksi päätin 15.06.2015 Mikä on sama päivä kun saimme tämän ihanan pojan.

15.06.2006~14.06.2016

Luuloistamme huolimatta pojan tilanne parantui ainakin jonkin verran ja poika eli vielä vuoden pidempään iloisesti ja energisesti poika jaksoi viimeiseen saakka viimeisenä päivänä poika jaksoi vielä innostua ulos lähdöstä vaikka takajalat eivät enää kantaneetkaan kunnolla edellisenä päivänä jouduin tukea poikaa kun hän halusi mennä juomaan. Ruokaa poika ei meinannut syödä ollenkaan kunnes annoin kananpaloja joista poika vielä jaksoi innostua. aamulla huomasin ettei elimistö enää toiminut kunnolla sillä kaikki ne lihanpalat mitä annoin oli nytten maassa.

Yritin nostaa sinut ylös mutta et halunnut nousta, mutta aaman tien kun otin hihnasta kiinni nousit ylös innostuneena ja hoipertelit luokseni, olit edelleen se sama iloinen itsesi.

Kannoimme sinut autoon ja olit innoissasi matkasta. Avasin ikkunan ja työnsit pääsi ulos niinkuin aina ennenkin.

Eläinlääkärin pihassa päästimme sinut ulos ja olit melkein samantien maassa, mutta pidin sinut pystyssä. Otin pyyhkeen vyötärösi ympäri ja tuin sinua kun halusit vielä tutkia maailmaa. Autoin sinut sisälle lääkäriin ja olisit halunnu vielä mennä moikkaamaan tuota mäyräkoiraa.

Olit innoissasi uudesta paikasta ja kyynel silmässä autoin sinut tuohon huoneeseen. 

Huoneessa annoin sinun liikkua vapaasti ja olit edelleen innoissasi ja tutkit huonetta, kun joku käveli oven ohi olit heti valppaana haukkumassa tunkeilijat pois.

Kun hoitaja viimein saapui paikalle ja antoi rauhoittavaa makasit paikallasi. ihan kuin olisit nukkunut. Hoitaja lähti ja tuli sitten takaisin. Nostin pääsi syliini ja hoitaja antoi viimeisen lääkkeen. Pidin kättäni sydämelläsi ja tunsin viimeisen lyöntisi. 

Olit poissa. 

Viimeinen sanani sinulle oli

"Kiitos"

Sillä olen kiitollinen kaikesta mitä näiden 10 vuoden aikana oli käynyt.

Olen kiitollinen kaikesta mitä minulle opetit.

Kiitos.

Lupasin sinulle että olen mukana sinun viimeisellä päivällä ja minä olin.

Haluan vielä tähän lopuksi kiittää koko pelastetaan koirat ry:n väkeä Kaikesta mitä olette tehneet koirien hyväksi ja kiittää teitä kaikkia myös siitä että saimme niin mahtavan ja iloisen pojan perheeseemme.
Kiitos kaikille. Jatkakaa työtänne sillä on harvassa ihmisiä joilla on niin suuri sydän että auttaa ja pelastaa avuttomia eläimiä. Ja kiitokset myös Magda´s Angels Placelle. teette kaikki työtä jota kunnioitan suuresti ja olen aina kunnioittanutkin. Teillä kaikilla on suuri sydän joka on puhdasta kultaa.

Yst. Terv. Milena Sisko Kröger onnellinen koiran omistaja.

2013 syksy:

  kuvat (c) Teemu M.